KUKA MARIA?

Olen Maria, 35-vuotias peruskoulun opo ja pienen lapsen äiti Itä-Helsingistä. Omassa työssäni olen nähnyt, mihin kaikkeen lapset ja nuoret pystyvät kun heille vain tarjotaan mahdollisuus omannäköisensä elämän rakentamiseen. Sen eteen haluan tehdä kaikkeni nyt myös Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Kajaanissa ja opiskellut Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Muutettuani Helsinkiin olen työskennellyt päiväkodissa, ammatillisessa koulutuksessa ja nyt peruskoulun oppilaanohjauksen lehtorina. Ohjaustyössä risteävät yksilöiden elämänpolut ja laajat yhteiskunnalliset kysymykset eriarvoisuuteen ja hyvään elämään liittyen. On paljon mihin yksilö voi vaikuttaa, mutta samoin on lukemattomia asioita, jotka eivät ole vain itsestä kiinni. Siksi hyvinvointivaltion palveluiden on oltava kunnossa.

Helsinki on ottanut minut avosylin vastaan. Tänne mahtuu monenlaista kulkijaa ja niin on mahduttava jatkossakin. Kun kaupunki tarjoaa hyviä palveluita perheille, panostaa koulutukseen ja varmistaa kaikkien asuinalueiden viihtyisyyden, säilyy se houkuttelevana paikkana niin muualta Suomesta kuin maan rajojen ulkopuolelta tuleville.

Vasta Itä-Helsingissä asuessani olen ymmärtänyt, kuinka valtava merkitys vehreällä lähiluonnolla on myös kaupungeissa. Merellinen Helsinki on ainutlaatuinen ja itselleni yksi parhaita asioita kesässä. Haluan sen olevan saavutettavissa jokaiselle kaupungin asukkaalle. Tätä kaikkea kuitenkin uhkaa niin luontokato kuin ilmastokriisikin. Tarvitsemme sekä pieniä että isoja tekoja: Helsingin rantaviivan vaalimista, päästövähennyksiä ja järjestelmätason muutosta.

Lapsuudenkodissani luettiin päivän lehdet ja kannustettiin aina opiskelemaan, mutta politiikasta ei juurikaan puhuttu. Sen sijaan muutamasta perusasiasta pidettiin kasvatuksessa kiinni: kaveria ei jätetä, yrittää pitää aina ja silloin kun pitää valita puoli, ollaan aina heikomman puolella. Ajattelen, että nämä opit toimivat edelleen hyvänä ohjenuorana niin elämässä kuin politiikassakin.

Sain poliittisen herätykseni Sipilän hallituksen koulutusleikkausten keskellä. Tuolloin näytti siltä, ettei Suomen asemasta koulutuksen mallimaana ole kohta enää mitään jäljellä. Työskennellessäni vuonna 2018 Kambodzassa opettajia ja virkahenkilöitä kouluttaen ymmärsin, ettei demokratiaa voi ottaa selviönä. Kokemus lujitti haluani tehdä töitä hyvinvointivaltion, demokratian vaalimisen ja ilmastokriisin hillitsemisen puolesta.

Nyt Orpon hallituksen leikatessa hyvinvointivaltion peruspalveluita, on tullut jälleen aika valita puoli. En halua katsoa vain sivusta, kun heikkoimmassa asemassa olevien ihmisten elämän edellytyksiä heikennetään.

Näytetään yhdessä että tämä ei käy. Tule mukaan tekemään ja vaikuttamaan!